Keskusteluharjoituksia ranskaksi - Conversation exercises in French

Perjantai-iltana illastimme ystäviemme Syntyperäisten Quebecläisten kanssa. Señor Lopez pani parastaan ja valmisti meille Cochinitaa, Quesadilloja Cuitlacoche-sienten kanssa, Guacamolea ja Paistettuja Papuja.... mmmmm Niitä sitten huuhdottiin alas oluella ja viinillä ja tequilalla - imettävä äiti tietysti pysyi vesilinjalla.

Tequilapullon vajetessa keskustelu ajautui yhä polittisemmaksi, mikä on väistämätöntä quebecläisten kanssa tarinoidessa. Ikuisuusteemana Quebecin itsenäisyys ja ranskankielen asema Kanadassa ja maahanmuuttajat. Quebecläisillä on jatkuva identiteettikriisi, he muistelevat yhä katkeruudella asioita jotka tapahtuivat sukupolvia sitten ja syyttävät yhteiskunnan epäkohdista englantilaisia tai Kanadan englanninkielistä enemmistöä, mikä voi olla tottakin, mutta historioita on niin monta kuin on kertojiakin. Heidän näkemyksensä historiasta sitten vaikuttaa heidän nihkeään suhtautumiseensa maahanmuuttajiin. Maahanmuuttajat kun niin mielellään omaksuvat englanninkielen ranskan sijasta ja pitävät sitten omat tapansa ja kielensä tänne muuttaessaan. Mielenkiintoista oli selvinpäin seurata miten vieraamme suorasukaisesti ilmaisivat näitä asioita iloliemen irrottaessa kielenkantoja, täällä kahden maahanmuuttajan läsnäollessa.

Eivät he mitään ulkomaalaisvihaajia ole, kaikkea muuta, mutta liikuttavasti huolissaan oman kulttuurinsa tulevaisuudessa. Ja kyllähän minä sen ymmärrän, samoin kai tuntisin itsekin jos Suomi ei oliskaan saanu itsenäisyyttä Neuvostoliitosta. Tai, herra paratkoon, olisi vielä osa Ruotsia!

Vastaavanlaisen keskustelun olen kuullut ja käynyt lukemattomia kertoja näiden kahden ja puolen vuoden aikana, alkoholilla avustettuna ja selvin päin. Nyt oli kuitenkin ensimmäinen kerta kun se kolahti jotenkin henkilökohtaisesti. Tajusin olevani Maahanmuuttaja. Immigrantti.

Aikaisemmin olin aina ekspatriootti, ulkosuomalainen, suomalainen joka asuu ulkomailla. Mutta nyt minulla on poika joka - vaikka kuinka olisi Suomenkin kansalainen - ei ole samalla tavalla suomalainen kuin minä. Kenties tulevaisuudessa hän käy tuon saman keskustelun, quebecläisenä. Kenties hänen kulttuuriseen identiteettiinsä kuuluu enemmän Cabane à sucre kuin sauna tai tacot. Ja kenties hän tulevaisuudessa ilmaisee itseänsä parhaiten ranskaksi. Ajatus sai minut surulliseksi, haikeaksi, hetken ajan. Sitten päätin että ehkä ne asiat jotka rikastuttavat hänen elämäänsä merkitsevät enemmän kuin nuo jotka ehkä ovat poissa hänen suomalaisesta tai meksikolaisesta identiteetistään.

Kansalaisuus - onko sillä todellakaan loppujen lopuksi väliä? Kysytäänpä quebecläisiltä ;-)

***
Friday night we had a dinner with friends, Pure Laine Quebecois. Señor Lopez became chef Lopez and we enjoyed Cochinita Pibil, Quesadillas con Cuitlacoche, Guacamole and Refried Beans. Mmmmmmm.... and washed it down with cerveza, wine and tequila, except that the breastfeeding mother had to stick to water.

As the night went on and the tequila went down, the conversation turned into politics, as is inevitable when talking with the quebecors. The never-ending debate about the independence of Quebec, la langue Français in Canada, the immigration. The poor quebecors suffer from acute identity crisis, recalling with bitterness events that happened generations ago, holding the English or the Anglophones responsible for anything that is wrong in the society. Which may be true, but history is a subjective matter. However, the way the see history affects how they regard the immigrants. As immigrants have a tendency to become anglophones instead of francophones, and to keep their customs and languages.

With great interest I observed how the two natives expressed their opinions rather directly with a little help of their friend le petit mexicain and his tequila. And let me remind you, we're not dealing with any xenophobes here but very open minded and well-educated people, just touchingly worried about the future of their culture, language and nation without independence. And I do understand it. I suppose I would feel the same if Finland wouldn't have gained independence from the Soviet. Or, god forbid, would still be part of Sweden.

Anyhow. I've had this conversation countless of times in the past two and half years, sober and drunk, with friends, colleagues, teachers and strangers. However, this was the first time it had an emotional impact on me. I realised it, finally: I am an immigrant, moi.

Before, I was expatriot, I was a Finn who lived abroad, a cosmopolitan, whatever but immigrant. But now, I have a son who is Canadian before Finnish or Mexican. Perhaps in future he will have the same debate, but as quebecor. Perhaps in future he identifies himself more with a cabane à sucre than sauna or tacos. Perhaps he will rather express himself in French than any other language. It made me sad, as if I had already lost something. Then I decided to look at it this way: maybe the things that are enriching his life because of my immigration are greater than the things lost in his Finnish or Mexican identity.

Nationality, what does it matter in the end? Let's ask some quebecors.... ;-)