Blogi on vielä vähän karvalakki-malli mutta koittakaa kestää - kohta täällä nähdään kuvia ja muuta kivaa.
Huomasin myös tuota edellistä postausta lukiessani että kylläpä on äidinkieli rapissut käytön puutteessa. Ja tuo englanti ontuu samalla lailla. Mutta eiköhän ne molemmat näillä kirjoitusharjoituksilla parane. Toivotaan.
Sepä se on tätä polyglotin (onko tuo sana edes olemassa suomenkielessä??) elämää. Nyt sitä lepertelee lapselle päivät pitkät suomea. Señor Lopezin kanssa kanssakäyminen on tietysti sitä rakkauven kieltä sekä aikamoista sekamelskaa kun molemmat käyttävät sanoja siitä kielestä mikä ensimmäisenä tulee mieleen. Pääasiassa yritetään kyllä englanniksi kommunikoida mutta puhekuplissa vilisee aikatavalla espanjaa ja ranskaa tai jotain niistä lainattuja väännöksiä. Miten se onkin että koska señor Lopezin kanssa aloitimme suhteen englanninkielellä (tietenkin sen rakkauvenkielen lisäksi) niin on niin vaikeaa vaihtaa kieltä tässä vaiheessa.
***
My blog is still a bit of a tabula rasa but try to hang in there - I promise there will be more interesting stuff coming along... pictures etc.
Reading through the previous post I noticed how my mother tongue along with the second best (King's English) has deteriorated in the lack of use. These writing exercises will do some good. We hope.
That seems to be the downside of this life of a polyglot (that is an English word, right?). Right now I spend days on speaking baby-Finnish to Onni. With señor Lopez the common language is of course the language of love, and apart from that our speech bubbles are filled with sentences containing words borrowed from Spanish and French, sometimes even from Finnish, even though attempting to use English between us (just because it is the first language we ever used together - after the language of love that is - so it seems to be the easiest one to stick with).
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment