Return to home Montreal brings us to a mental and physical chaos; nostalgia and culture shock do not help the adaptation, nor does the fact that Bebecito had to start daycare almost before he could recover from the jet lag.
In all his eleven months our son has always been interested in going to new places and meeting people, dogs and other babies. In fact, he makes more friends than his parents. So, the introduction to the family daycare was just another fun place with a lot of toys, and other interesting kids. Until yesterday, his second full day. 40 minutes into the nap time I get a call from the daycare owner. Bebecito is keeping other kids awake with his screams. The reality had dawned to my baby: he's supposed SLEEP without MOTHER. Picking up the screaming little boy I wonder myself if he's already been traumatised for life.
The daycare owner tells me that we have until end of the week - two full days - to make him learn to nap quietly, or else... she'll point us to the door.
Panic. I have to start work Tuesday, Monday is Labour day, everything will be closed. We have 48 hours to do something that normally would take about 6 weeks. I feel uneasy to leave my child in a place where he is obviously not wanted. However, to get a spot in a daycare in Montreal, you need to apply 3 years in advance - that is, before you even think about getting pregnant. We considered ourselves lucky to get this temporary spot. If this falls through, we might have to welcome la Suegra/ la Abuelita for a few month visit, to take care of Bebecito. I send senor Lopez to the library to borrow every single self-help book that promises to solve your baby's sleep problem with miraculous results.
I can almost hear the theme tune from Mission Impossible....
***
Paluu kotiin Montrealiin tuo meidät keskelle kaaosta: Suomi-nostalgia ja taasen kulttuurishokki päällä ei auta sopeutumista arkeen. Onni aloitti hoitopaikassa melkein ennen kuin olimme kukaan selvinneet aikaerosta.
No, poika on aina ollut innostunut uusista paikoista ja ihmisistä, joten niin meni ensimmäinen viikko hoidossakin. Uusia leluja, uusia kavereita, kaikkea kivaa, eiliseen asti.
Eilen oli Onnin toinen kokonainen päivä, tai olisi pitänyt olla, mutta hoitotäti soittikin kohta puolenpäivän jälkeen vaatien hakemaan kirkuvan pojan pois. Onnille oli näköjään yksi asia selvinnyt: hoidossa pitäisi NUKKUA päiväunet, ILMAN ÄITIÄ. Ja sille protesti, niin ettei siinä kerhossa kukaan muukaan nukkunut. Kärrätessäni kirkuvaa lastani takaisin kotiin kävi mielessä että jokohan tälle on pahojakin traumoja tästä kokeilusta tullut. Kerhotäti antoi ukaasin että pojan on opittava nukkumaan päikkärit siivosti viikonloppuun mennessä, muuten saamme etsiä hoitopaikkaa muualta.
Paniikki. Meillä on siis kokonaista 2 päivää aikaa suoriutua sellaisesta mikä asiantuntijoiden mukaan vie jopa 6 viikkoa.... Minkäs teet, oma duuni alkaa ensi viikolla. Hoitopaikkoihin on täällä 3 vuoden jonot (mikä on tietysti täysin absurdia, pitäisi ilmoittautua jo ennen raskaaksituloa) joten muualta on turha paikkaa etsiä. Viime kädessä joudumme ehkä kutsumaan Anopin kylään muutamaksi kuukaudeksi lapsenlikaksi, mutta ennen sitä kaikki keinot on käytettävä. Siispä lähetin Senor Lopezin kirjastoon lainaamaan kaikki self-help oppaat jotka lupaavat ratkaista lapsen uniongelmat silmänräpäyksessä.
Saamme nähdä kuinka käy....
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
4 comments:
Tuohan nyt on ihan... absurdia. Mikä hoitopaikka se semmoinen on, että heitetään pihalle jos lapsi muutamana päivänä kiukuttelee? Vai onko kaikki kanadalaiset lapset peloteltu hiljaisiksi?
I heard your cry om Amandas blog.
Oh dear. I don't know if I can deliver any superduper-advice but I really 'feel' your problem.
I just put my 1,5 year old son in daycare, and he also slept bad in the first week. He doesn't sleep as long as he does at home, so he gets really tired in the afternoons.
He is used to sleeping alone, in a quiet room and is easily woken.
I 'forced' my son to have a soft Piglet to cuddle with, and it always acompanys him at the daycare. It makes him come to rest, and smells like home. He loves his Piglet. I guess a pillow or a 'blanky' has the same effect.
Try NOT picking your son up direcly, if he wakes up in the middle of napping at home. It's better if he learns to fall asleep by himself.
I'm sure your son will adapt to the daycare-sleeping enviroments.
Wish you tons of luck.
/Terése
Also from Amanda's blog. He will learn to sleep but maybe not in just a few days. I agree with everything Térese says above. Try not picking up. And don't forget it's a normal reaction for a small child. My 20-month old has just started daycare and he cries a little every day, the other children will get used to it.
Does he sleep well in his pram? Maybe bring that indoors?
thanks therese and new kid on the blog, for tips and encouragement.
Things are picking up, and it looks like it was just a bad day for all, daycare lady included. I gave my son a blanket and a toy to cuddle with every nap and sleep time and it is starting to work. So there's light in the end of the tunnel which is good because I have to return to work tomorrow!! Eeek!
Stazzy: taisi olla huono päivä sekä onnilla että kerhotädillä, ja minä tietysti säikähdin pahanpäiväisesti ja panikoin. Totta kyllä on että täällä katsotaan kieroon kun Onni vielä noin vanhana (!) eli 11kk nukkuu äidin ja isän kanssa samassa huoneessa ja jopa sängyssä. Täällä normaalisti lapsi laitetaan omaan huoneeseen heti sairaalasta kotiin kannettuna, eli kyllähän siinä varmaan itsenäiseksi pelotellaan.....
Post a Comment