- accomplished, almost - melkein suoritettu

Looks like we all had a bad day on Wednesday: bebecito, myself and the daycare lady.
Friday went a lot better. Bebecito had a nap at the daycare, Daycare Lady was happy and Mama proud of her little one. And we could all go and have a great long labour day weekend which will end tomorrow to a big time reality check when I find myself back behind my desk.

I ended up using none of the miracle methods I read about from those self-help books, to help my baby nap alone.
The books generally write that "some parents have their baby sleep with them in the same room, but those are some weird creepy hippies and anyone who wishes to be a normal parent should never ever do that! If your child not independent enough to sleep in his own room now, then he probably never will be! Just leave the kid in his room and close the door. Ignore the cries because it only means that the sly bastard is just manipulating you and you should never ever respond, because it will become a bad habit."

Now, I'd rather leave out the discussion of which is better way to raise your children, because I feel that it depends too much on each parent, child and circumstances. For this situation, it looks like we were able to take the right direction with a little help of much needed routines in the daily life of the Lopez family and a blanket, panda-toy and a pacifier. (Don't you just hate the word pacifier!? I detest to use it, because it sounds more like an action-hero movie than something to do with babies.)

###
Meillä kaikilla taisi olla huono päivä viime viikolla, Onnilla, itselläni sekä Kerhon Tädillä.
Perjantaina kaikki meni jo paremmin, eikä enää ollut puhetta päivähoidosta erottamisesta. Onni jopa nukkui päiväunet, Kerhon Täti oli iloinen, Äiti pojastaan ylpeä. Siispä saimme ansiosta nauttia pitkästä Labour Day -viikonlopusta ennen lopullista paluuta todellisuuteen, eli huomista töihinpaluuta.

Kaikesta huolimatta en käyttänytkään asiantuntijaoppaita Onnin unikoulimiseen. Lueskelin pätkiä sieltä täältä noista kaikkitietävistä opuksista, ja paha mielihän niistä vain tuli. Tyypilliseen amerikkalaiseen tapaan niissä suomitaan vanhemmat jotka, herranjestas! antavat vielä vuosikkaan lapsensa nukkua vanhempien huoneessa. Eihän sellainen ihmisenalku voi koskaan itsenäistyä. Omaan huoneeseen vaan laitokselta suoraan ja ovi kiinni! Jos sieltä jotain vikinää kuuluukin, niin älä vain avaa ovea ja ota lasta syliisi, sillä itku on vain silmänlumetta ja viekaan kakaran yritys manipuloida vanhempiaan ja siitä seuraa vain eliniän kestävä huono tapa. Hyi hyi hyi!

No, enpä tässä ala sen enempää keskustella kasvatusperiaatteista, koska mielestäni se riippuu todella paljon sekä vanhemmista, lapsesta että kustakin tilanteesta. Tähän tilanteeseen tuntui auttavan paljon kaivatut rutiinit joita Lopezin perheessä on peräänkuulutettu jo pidemmän aikaa, sekä klassiset tutti, peippa ja nalle.