First shock - Eka shokki

Jo New Yorkissa Finnairin koneeseen noustessa alkoi tuntua että olemme kotona. Kone oli täynnä pellavapäisiä suomalais- tai puolisuomalaislapsia matkalla mummolaan ihan niin kuin Onnikin.
Aikaero keinuttaa Äiti-ihmistä vieläkin, eikä asiaa tietysti auttanut se että keskellä yötäkin aurinko melkein paistaa. Onni taas tuntuu ikävöivän Senor Lopezia tai sitten muuten ihmettelevän miten kaikki yht´äkkiä puhuvatkin samaa kieltä.

Tässä vaiheessa sitä tulee aina se tunne että enhän minä tänne halunnut vaan sinne nostalgian pullantuoksuiseen Suomeen, lapsuuden kesään missä aina on helle ja syödään maailman makeimpia mansikoita ja missä epämiellyttävät asiat eivät yksinkertaisesti ole olemassa. Onneksi tiedän että kyseessä on kulttuurishokki, ja että asioihin tottuu vähintään kahdessa viikossa. Ja vaikkei tottuisikaan, niin käymäänhän tänne on tultu eikä olemaan.

Kulttuurishokin aihe tällä kertaa, kaupasta saatavat vauvanruuat!!!!! En ollut silmiäni uskoa kun kävin läpi Prisman ja Citymarketin - siis tietääkseni suurimpien ruokakauppaketjujen - lastenruokavalikoimia. Ei juuri lainkaan Luomua. Ja jos onkin, niin lisäaineet on samoja kuin ei-luomussa, riisi- ja vehnätärkkelystä, emulgointiainetta, sokeria, palmuöljyä.... Kaikessa, jopa puurohiutaleissa ja omenasoseessa. Ei kokojyväviljaa tai ruskeaa riisiä missään. Mutta 8-kuukautisen vauvan valmisruokiin lisätty raejuustoa, kermaa, juustoa, sieniä.... jotka nimenomaan ovat kiellettyjen listalla vuoden ikään asti, ainakin tuolla Atlantin toisella puolella.

Olinpa Montrealissa hyvälle oppinut kun luomua sai ja purkissa on sitä mitä sanotaan eli jos nimike on Omenasose, niin siinä on omenaa ja vettä, korkeintaan C-vitamiinia lisätty. Kokojyväpuurohiutaleissakin ainoastaan rautaa.
Sinne jäivät hyllyyn suurin osa, vaikka pitikin muutama purkki ostaa hätävaraksi. Ensikäytön jälkeen mömmöjen koostumuksesta voisin sanoa että limaista liisteriä, tyhjää purkkia ei saanut juoksevalla vedellä millään puhtaaksi. Söisinkö itse? No en. Olenko liian kranttu? Voi olla, mutta tuo valinnanvaran puute ällistyttää. Suomukset ovat pudonneet silmiltäni.
###
Already in New York, catching the Finnair flight, I started to feel we were in Finland. The plane was full of blond children, all on their way to see their distant Grandparents in Finland (so I imagined). Mamacita is still suffering from jet lag, and the midnight sun does not certainly help getting used back on track. Bebecito is missing Senor Lopez, or at least wondering why on earth everybody speaks the same language.

At this point, I always realise, it wasn´t here I wanted to come, but to the Nostalgia Finland of my childhood, where the summers were always hot and tasted like the sweetest strawberries. The place where nothing unpleasant just does not exist. Well, having done this a few times in the past, I know that it´s culture shock that I´m going through, nothing more. And that I will get used to things again, in about a week. Or if I don´t, well, it´s not a lifetime I am spending here anyway...

As I became a mother abroad, I never had to deal with baby stuff in Finland before, so I assumed that stuff has to be more or less the same everywhere. Such as food. In Montreal I buy mainly ready-made strained fruit and veg and meat, normally organic, and wholegrain cereal such as oats, barley and rice. I found these very high quality, and what ´s best, they do not contain and additives, sugar or other strange ingredients, only iron or vitamine C if anything.

After a trip to two of the biggest supermarket chains in Finland, I´m truly in a shock. Shelves full of variety of fruit purees, ready meals and cereals for babies to choose from. Only that... not many organic alternatives. Well, no big deal. But ALL the jars and boxes, even organic ones, contained ingredients like rice or wheat starch, sugar, palm oil... things I don´t know how to translate. Even oatmeal had added starch and vegetable oil. None of the cereal was wholegrain. For 8-month-old babies they offer cheese, cottage cheese, cream, mushrooms, which all are on my list of not to give until baby´s one year old.

Am I neurotic or what? I had to buy a few jars just for panic feedings, and the hungry Bebecito ate the food alright but the pureed chicken and vegetable casserole was slimy and - in search of a better word - starchy. It was impossible to rince the empty jar clean.

Would I eat this? No. So why do I have to give it to my child?