Sanoja viikonvaihteeksi - Savour these words

Joku aika sitten törmäsin blogiin jossa oli yhdensananrunoja. Englanniksi. Myöntää täytyy etten niistä paljon ymmärtänyt. Nyt hakiessani sitä laittaakseni en enää löytänyt.
Mutta suomenkieli on siitä mainio ja leikkisä että yhdensananrunoja, tai ainakin -riimejä voi ihastella ihan tavallisessa puheessakin.
Itse maistelin näitä tänään:

vaa-
kaa-
kaan

lämpi-
mämpi

os-
tos

***
Some time ago I found this blog that had one word poems, in English. I didn´t much care about them, or perhaps didn´t understand them. Now I tried to look for it but it had disappeared in the blog outer space....
Anyhow, Finnish is such a fantastic and playful language that one can encounter one-word-poems - or at least rhymes in every day speech. The above are ones that I savoured today. (meanings: neither a scale; warmer; purchase)

Mexico City

Mexico City is a monster.
It is polluted in every possible way:
fumes of millions and millions of cars circulating in the non-functioning infrastructure - or rather, stuck in it;
unhealthy constructions littering every square metre, climbing higher and higher;
advertisements size of a football field reaching skies, on every surface imaginable, trying to reach the millions and millions of potential brains to wash who are waiting to be sold a dream that can´t come true, not here...
I feel sick in this sick city.

Today we visited La Abuelita, señor Lopez´s grandma. The 91-year-old lady lives in the other side of the city, which means a two hour car ride both ways.
Pobrecita Abuelita was in a car accident a few months ago, broke both her legs and is now in a wheelchair. Her apartment on the second floor with no lift in the building means she can´t go out. Broke my heart.
Bebecito was immediately intimate with her and was fascinated by the wheelchair. It made the old lady´s day.

Why do I always feel so guilty when I go visit the elderly and then have to leave? No matter how long one stays it is always too short.

I miss my grandma who passed away six years ago, and I still think why I didn´t visit her more often, or stay longer when I did.
***
Mexico City on hirviö.
Saastunut kaikin mahdollisin tavoin:
aukaisemattomiin liikennesolmuihin jumittuneiden miljoonien autojen pakokaasuista;
epäterveistä rakennusprojekteista yhä ylös yrittämässä, täyttämässä jokaisen mahdollisen neliömetrin;
mainostilasta, joka peittää joka ainoan kuviteltavissaolevan pinnan saavuttamaan miljoonia väsyneitä silmäpareja valmiina aivopestäviksi valmiina ostamaan unelmia jotka eivät voi toteutua. Eivät täällä.
Tunnen itseni aika sairaaksi tässä sairaassa kaupungissa.

Tänään kävimme La Abuelitan luona. Señor Lopezin 91-vuotias isoäiti asuu kaupungin toisella puolella, mikä näissä mittasuhteissa tarkoittaa kahden tunnin matkaa suuntaansa. Pobrecita Abuelita oli auto-onnettomuudessa muutama kuukausi sitten. Katkaisi molemmat jalkansa ja on nyt sidottu pyörätuoliin. Hänen asuntonsa on hissittömän talon toisessa kerroksessa, joten mummoparka ei pääse ulkoilemaan lainkaan.
Onni oli välittömästi sinut vanhan rouvan kanssa, sekä aivan myyty tarkastelemaan pyörätuolia, vehje jollaista ei ollut ennen nähnyt. La Abuelita liikuttavan otettu vierailustamme.

Miksihän minulle aina tulee niin syyllinen olo kun käyn vanhuksia katsomassa? Ihan sama kuinka kauan vierailu kestää, aina tuntuu että liian lyhyeksi jäi. Minulla on vieläkin ikävä omaa Mummoa, joka siirtyi ajasta ikuisuuteen kuusi vuotta sitten, ja vieläkin ajattelen että miksi en silloin käynyt Mummon luona tarpeeksi usein, tai viipynyt kauemmin.

Vuelve a la Vida

Tulimme siihen tulokseen etta vatsaongelmani alkupera oli los mariscos eli merenelavat joita kavimme syomassa Anopin synttareiden kunniaksi. Annokseni nimi oli ironisesti Vuelve a la vida eli Paluu elamaan. Ajattelimme ehdottaa uudeksi nimeksi Vuelve al hospital.

Onni ja mina, hiukan traumatisoituneena, laskemme paivia laakekuurin loppuun. Hiljaiseloa viela muutama paiva.

***
We came to the conclusion that my stomach bug was the origin of los mariscos, seafood, that we had to celebrate La Suegra´s birthday last week. I ate something called Vuelve a la vida, which, ironically enough means Back to Life. I suggest this be renamed Vuelve al hospital.

A little bit traumatised of all this, I and Bebecito are counting days till the end of my medication. Means a few more days of little action.

Nestehukka - Dehydration

Enpa tainnut tietaa mita nestehukka oikeasti tarkoittaa ennen kuin pari yota sitten.
Sain turistiripulin, tai ainakin siksi sita ensin luulin. Oksennusta ja ripulointia koko yon, niin kauan kunnes koko elimisto oli taysin kuivaksi puristettu. Samalla piti tietysti viela imettaa vauvaa, jotta kaikki viimeisetkin nesteet sain hukattua. Olo oli taysin epatodellinen, en pysynyt pystyssa koska heti alkoi heikottaa.
Aamulla olo oli hiukan parempi mutta vatsatauti jatkui eika nesteetkaan oikein pysyneet sisalla. Ei muuta kuin sairaalaan, suoraan tiputukseen ja kuin ihmeen kautta elimisto alkoi virota. Samasta letkusta antibiootteja tappamaan kaiken mika viela suolistossa oli elossa. En onneksi joutunut yopymaan sairaalassa.
Kotiin paastya alkoi Onnin opettaminen tuttipullolle, ja rintojen pumppaaminen antibioottikuurin ajaksi. Ei mitaan kivaa puuhaa. Tuntuu kuin olisin pettanyt hanen luottamuksensa mutta kaikeksi onneksi suostui sentaan syomaan. Tallaisissa alakuloisissa merkeissa taalla tanaan. Joudumme siirtamaan Etelaan lahtoa muutamalla paivalla kunnes kaikki on back to normal.

***
I don´t think I knew before what dehydration really means.
I got something that the Mexicans call la turista, meaning a stomach bug of some kind. Only that this stomach bug was nothing like any other time I have suffered. Excuse my graphic expressiveness, but there is no other way to explain: I was on the toilet and vomiting at the same time. All night long. Until my body contained no more liquids. All the same, I had to breastfeed Bebecito, to ensure that there was no drop of hydration left in me.
In the morning I felt somewhat better, however, the nausea continued and I felt really weak, delirious, couldn´t stand up because I felt like fainting. So... to the hospital it was, directly to IV with glocose and antibiotics to kill whatever it was that was causing mayhem in my tummy. After a few hours of this fun I was discharged.
Back home started the fun of teaching Bebecito to take bottle instead of breast and emptying my breasts with a pump, as because of the antibiotics I have to take my milk is poisonous now. No fun. I feel that I have totally betrayed him. But at least he ate. The least we need now is a sick baby here. A little bit melancholic feelings here. Because of this we also have to postpone our trip to the South for a few days. Such is life.

Perilla - The arrival

Kaikesta jannityksesta huolimatta siirtyminen Meksikoon sujui hyvin. Pienokaisemme taitaa olla synnynnainen matkailija, nukkui lahestulkoon kokonaan molemmat lennot ja oli hyvin innoissaan kaikesta uudesta mita matkanvarrelle sattui. Nyt anoppilassa myos Mamacita alkaa toipua matkan rasituksesta ja ennen kaikkea tasta vuoristotaudista. Mexico Cityhan on 2300 m merenpinnan ylapuolella joten aina ensimmaiset paivat heikottaa ja paassa viuhuu ainakin meikalaisella, ennen kuin tahan tottuu. Ihana aurinko (vaikkakin saastepilvien lapi) auttaa asiassa.

***
Regardless all the nervousness before the trip, everything went even better than hoped for. Our Bebecito seems to be born to travel; he slept through both flights and was very excited about everything he saw along the way. It was the Mamacita who suffered the most for the long voyage, but even I start to be back to normal today. Arriving to the altitude of Mexico City which is 2300 m above the sea always takes its toll, at least on me. I feel nausea and vertigo for a few days before settling in.

Määränpää - Destination

Täältä - From here

Tänne- To here

Tietenkin Mexico Cityn kautta ensin.
Matkalaukut melkein pakattu.

Kävin vielä hakemassa matkalukemista kirjakaupasta.
Kurt Vonnegutin Mother Night, en ole kyseistä tainnut ennen lukea. Yllätyin että edes löytyi, yleensä Vonneguteista on painokset loppu. Tai niitä ei muuten haluta myydä.

Myyjä haki kopion lukkojen takaa, samasta kaapista missä pidetään Bukowskit ja Kerouackit. Kuulemma varastetaan jos ne pidetään hyllyssä asiakkaitten lehteiltävinä. Kukahan niitä varastaa? Narkkarit vai? Kirjallisuusopiskelijat? Kirjallisuusnarkkarit?

Tai ehkä niitä siksi viedään maksutta kun kirjakauppiasnylkyrit kiskoo mokomalla 20 taalaa vaikka rajan eteläpuolella hinta olisi vaan 14. Ja dollarienkurssit ovat melkein yks yhteen.

***
I went to a book shop to get something to read for the trip. I was pleasantly surprised to find a copy of Kurt Vonnegut's Mother Night. Usually Vonnegut is hard to come by, because the editions are sold out. Or because they just don't want to sell his books.

The saleswoman went to get my copy of Vonnegut in a locked cabinet, where his titles were next to the ones of Bukowski and Kerouac. She told me that otherwise they get stolen. I wonder who steals them. Junkies? Literature students? Literature junkies?

Or maybe they get stolen because the tight a** booksellers still haven't reduced the prices even though the Canadian dollar is equal to US since last summer. The book I bought cost CAD 20 but only USD 14. That's stealing, I tell you.

Make Up Muffinsit

Hyvitykseksi synttäreiden unohduksesta tekaisin señor Lopezille Make-Up-muffinseja. Niistä tuli niin hyviä että laitan ohjeen tähän. Tyylilleni uskollisena käytin vain mitä kotona sattui olemaan.
Kaapista löytyi seuraavanlaisia tarvikkeita:

I made up these Make-Up-muffins for señor Lopez, just using whatever I found in the cupboard, as always, and voilà! they were so yummy that I want to share the recipe.
This is what I used:

n. 200 g voita / butter
n. 0.2 l sokeria / sugar
2 munaa / eggs
n. 0.2 l hasselpähkinää jauhettuna / ground hazelnut
n. 0.25 l jauhoja (laitoin puolet täysjyvä- ja puolet valkoisia) / flour (half white, half wholegrain)
n. 1 tl / teaspoon leivinjauhetta / baking powder
n. 0.15 l puolukkahilloa / lingonberry jam (from Ikea, or you can use cranberry jam as well)

- Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää sekoittaen taikinaan. Sekoita puolukkahillo lopuksi taikinaan. Se saa jopa jäädä kökköihin. Laita muffinsivuokiin. Paista n. 350 F tai n. 180 C noin 15 minuuttia. Tuli 12 muffinsia.

- Beat the butter and sugar until creamy. Add eggs one by one and mix. Mix all dry ingredients together and add them to the dough while mixing. In the end, add the jam. The final dough can be a bit lumpy with the berries. Spoon the dough into 12 baking cups or a muffin tray. Bake in 350 F / 180 C about 15 minutes.

Señor Lopezin kommentti muffinseista: Parhaita mitä olet ikinä tehnyt! Tämä on hänen vakiokommenttinsa kaikista leipomuksistani. Voihan olla että leipurinlahjani paranevat kerta kerralta. Tai sitten Senor Lopezilla on joko huono muisti tai uskomattomat imartelijan lahjat.

Señor Lopez's comment on the final product: These are the BEST you've ever made. But then again, he always says that which indicates that either he has a bad memory or he's an incurable flatterer. Or that my baking skills just get better every time...