2008 taitaa olla Vauvojen Vuosi. Kuulin juuri juoruja kahdesta uudesta ihmisenalusta ystäväpiirissäni. Eli raskauslaskimeni mukaan se tekee kokonaista kahdeksan uutta kaveria Onnille vielä tänä vuonna. Ilmiselvästi elän kolmekymppisyyttä, samoin kuin ystäväni.
***
2008, Year of the Baby. I just heard gossip about two more pregnant friends, so according to my Baby Calculator that means eight new friends for our Bebecito this year. Well, maybe more than anything this tells that I'm in my 30s and so are my friends.
Monday, February 11, 2008
Sunday, February 10, 2008
Keskusteluharjoituksia ranskaksi - Conversation exercises in French
Perjantai-iltana illastimme ystäviemme Syntyperäisten Quebecläisten kanssa. Señor Lopez pani parastaan ja valmisti meille Cochinitaa, Quesadilloja Cuitlacoche-sienten kanssa, Guacamolea ja Paistettuja Papuja.... mmmmm Niitä sitten huuhdottiin alas oluella ja viinillä ja tequilalla - imettävä äiti tietysti pysyi vesilinjalla.
Tequilapullon vajetessa keskustelu ajautui yhä polittisemmaksi, mikä on väistämätöntä quebecläisten kanssa tarinoidessa. Ikuisuusteemana Quebecin itsenäisyys ja ranskankielen asema Kanadassa ja maahanmuuttajat. Quebecläisillä on jatkuva identiteettikriisi, he muistelevat yhä katkeruudella asioita jotka tapahtuivat sukupolvia sitten ja syyttävät yhteiskunnan epäkohdista englantilaisia tai Kanadan englanninkielistä enemmistöä, mikä voi olla tottakin, mutta historioita on niin monta kuin on kertojiakin. Heidän näkemyksensä historiasta sitten vaikuttaa heidän nihkeään suhtautumiseensa maahanmuuttajiin. Maahanmuuttajat kun niin mielellään omaksuvat englanninkielen ranskan sijasta ja pitävät sitten omat tapansa ja kielensä tänne muuttaessaan. Mielenkiintoista oli selvinpäin seurata miten vieraamme suorasukaisesti ilmaisivat näitä asioita iloliemen irrottaessa kielenkantoja, täällä kahden maahanmuuttajan läsnäollessa.
Eivät he mitään ulkomaalaisvihaajia ole, kaikkea muuta, mutta liikuttavasti huolissaan oman kulttuurinsa tulevaisuudessa. Ja kyllähän minä sen ymmärrän, samoin kai tuntisin itsekin jos Suomi ei oliskaan saanu itsenäisyyttä Neuvostoliitosta. Tai, herra paratkoon, olisi vielä osa Ruotsia!
Vastaavanlaisen keskustelun olen kuullut ja käynyt lukemattomia kertoja näiden kahden ja puolen vuoden aikana, alkoholilla avustettuna ja selvin päin. Nyt oli kuitenkin ensimmäinen kerta kun se kolahti jotenkin henkilökohtaisesti. Tajusin olevani Maahanmuuttaja. Immigrantti.
Aikaisemmin olin aina ekspatriootti, ulkosuomalainen, suomalainen joka asuu ulkomailla. Mutta nyt minulla on poika joka - vaikka kuinka olisi Suomenkin kansalainen - ei ole samalla tavalla suomalainen kuin minä. Kenties tulevaisuudessa hän käy tuon saman keskustelun, quebecläisenä. Kenties hänen kulttuuriseen identiteettiinsä kuuluu enemmän Cabane à sucre kuin sauna tai tacot. Ja kenties hän tulevaisuudessa ilmaisee itseänsä parhaiten ranskaksi. Ajatus sai minut surulliseksi, haikeaksi, hetken ajan. Sitten päätin että ehkä ne asiat jotka rikastuttavat hänen elämäänsä merkitsevät enemmän kuin nuo jotka ehkä ovat poissa hänen suomalaisesta tai meksikolaisesta identiteetistään.
Kansalaisuus - onko sillä todellakaan loppujen lopuksi väliä? Kysytäänpä quebecläisiltä ;-)
***
Friday night we had a dinner with friends, Pure Laine Quebecois. Señor Lopez became chef Lopez and we enjoyed Cochinita Pibil, Quesadillas con Cuitlacoche, Guacamole and Refried Beans. Mmmmmmm.... and washed it down with cerveza, wine and tequila, except that the breastfeeding mother had to stick to water.
As the night went on and the tequila went down, the conversation turned into politics, as is inevitable when talking with the quebecors. The never-ending debate about the independence of Quebec, la langue Français in Canada, the immigration. The poor quebecors suffer from acute identity crisis, recalling with bitterness events that happened generations ago, holding the English or the Anglophones responsible for anything that is wrong in the society. Which may be true, but history is a subjective matter. However, the way the see history affects how they regard the immigrants. As immigrants have a tendency to become anglophones instead of francophones, and to keep their customs and languages.
With great interest I observed how the two natives expressed their opinions rather directly with a little help of their friend le petit mexicain and his tequila. And let me remind you, we're not dealing with any xenophobes here but very open minded and well-educated people, just touchingly worried about the future of their culture, language and nation without independence. And I do understand it. I suppose I would feel the same if Finland wouldn't have gained independence from the Soviet. Or, god forbid, would still be part of Sweden.
Anyhow. I've had this conversation countless of times in the past two and half years, sober and drunk, with friends, colleagues, teachers and strangers. However, this was the first time it had an emotional impact on me. I realised it, finally: I am an immigrant, moi.
Before, I was expatriot, I was a Finn who lived abroad, a cosmopolitan, whatever but immigrant. But now, I have a son who is Canadian before Finnish or Mexican. Perhaps in future he will have the same debate, but as quebecor. Perhaps in future he identifies himself more with a cabane à sucre than sauna or tacos. Perhaps he will rather express himself in French than any other language. It made me sad, as if I had already lost something. Then I decided to look at it this way: maybe the things that are enriching his life because of my immigration are greater than the things lost in his Finnish or Mexican identity.
Nationality, what does it matter in the end? Let's ask some quebecors.... ;-)
Tequilapullon vajetessa keskustelu ajautui yhä polittisemmaksi, mikä on väistämätöntä quebecläisten kanssa tarinoidessa. Ikuisuusteemana Quebecin itsenäisyys ja ranskankielen asema Kanadassa ja maahanmuuttajat. Quebecläisillä on jatkuva identiteettikriisi, he muistelevat yhä katkeruudella asioita jotka tapahtuivat sukupolvia sitten ja syyttävät yhteiskunnan epäkohdista englantilaisia tai Kanadan englanninkielistä enemmistöä, mikä voi olla tottakin, mutta historioita on niin monta kuin on kertojiakin. Heidän näkemyksensä historiasta sitten vaikuttaa heidän nihkeään suhtautumiseensa maahanmuuttajiin. Maahanmuuttajat kun niin mielellään omaksuvat englanninkielen ranskan sijasta ja pitävät sitten omat tapansa ja kielensä tänne muuttaessaan. Mielenkiintoista oli selvinpäin seurata miten vieraamme suorasukaisesti ilmaisivat näitä asioita iloliemen irrottaessa kielenkantoja, täällä kahden maahanmuuttajan läsnäollessa.
Eivät he mitään ulkomaalaisvihaajia ole, kaikkea muuta, mutta liikuttavasti huolissaan oman kulttuurinsa tulevaisuudessa. Ja kyllähän minä sen ymmärrän, samoin kai tuntisin itsekin jos Suomi ei oliskaan saanu itsenäisyyttä Neuvostoliitosta. Tai, herra paratkoon, olisi vielä osa Ruotsia!
Vastaavanlaisen keskustelun olen kuullut ja käynyt lukemattomia kertoja näiden kahden ja puolen vuoden aikana, alkoholilla avustettuna ja selvin päin. Nyt oli kuitenkin ensimmäinen kerta kun se kolahti jotenkin henkilökohtaisesti. Tajusin olevani Maahanmuuttaja. Immigrantti.
Aikaisemmin olin aina ekspatriootti, ulkosuomalainen, suomalainen joka asuu ulkomailla. Mutta nyt minulla on poika joka - vaikka kuinka olisi Suomenkin kansalainen - ei ole samalla tavalla suomalainen kuin minä. Kenties tulevaisuudessa hän käy tuon saman keskustelun, quebecläisenä. Kenties hänen kulttuuriseen identiteettiinsä kuuluu enemmän Cabane à sucre kuin sauna tai tacot. Ja kenties hän tulevaisuudessa ilmaisee itseänsä parhaiten ranskaksi. Ajatus sai minut surulliseksi, haikeaksi, hetken ajan. Sitten päätin että ehkä ne asiat jotka rikastuttavat hänen elämäänsä merkitsevät enemmän kuin nuo jotka ehkä ovat poissa hänen suomalaisesta tai meksikolaisesta identiteetistään.
Kansalaisuus - onko sillä todellakaan loppujen lopuksi väliä? Kysytäänpä quebecläisiltä ;-)
***
Friday night we had a dinner with friends, Pure Laine Quebecois. Señor Lopez became chef Lopez and we enjoyed Cochinita Pibil, Quesadillas con Cuitlacoche, Guacamole and Refried Beans. Mmmmmmm.... and washed it down with cerveza, wine and tequila, except that the breastfeeding mother had to stick to water.
As the night went on and the tequila went down, the conversation turned into politics, as is inevitable when talking with the quebecors. The never-ending debate about the independence of Quebec, la langue Français in Canada, the immigration. The poor quebecors suffer from acute identity crisis, recalling with bitterness events that happened generations ago, holding the English or the Anglophones responsible for anything that is wrong in the society. Which may be true, but history is a subjective matter. However, the way the see history affects how they regard the immigrants. As immigrants have a tendency to become anglophones instead of francophones, and to keep their customs and languages.
With great interest I observed how the two natives expressed their opinions rather directly with a little help of their friend le petit mexicain and his tequila. And let me remind you, we're not dealing with any xenophobes here but very open minded and well-educated people, just touchingly worried about the future of their culture, language and nation without independence. And I do understand it. I suppose I would feel the same if Finland wouldn't have gained independence from the Soviet. Or, god forbid, would still be part of Sweden.
Anyhow. I've had this conversation countless of times in the past two and half years, sober and drunk, with friends, colleagues, teachers and strangers. However, this was the first time it had an emotional impact on me. I realised it, finally: I am an immigrant, moi.
Before, I was expatriot, I was a Finn who lived abroad, a cosmopolitan, whatever but immigrant. But now, I have a son who is Canadian before Finnish or Mexican. Perhaps in future he will have the same debate, but as quebecor. Perhaps in future he identifies himself more with a cabane à sucre than sauna or tacos. Perhaps he will rather express himself in French than any other language. It made me sad, as if I had already lost something. Then I decided to look at it this way: maybe the things that are enriching his life because of my immigration are greater than the things lost in his Finnish or Mexican identity.
Nationality, what does it matter in the end? Let's ask some quebecors.... ;-)
Thursday, February 7, 2008
Nuori Vihainen Nainen on täällä taas - Angry Young Woman is here again
Ennen minäkin olin Nuori Vihainen Nainen, kaikkien alojen kriitikko ja kielipoliisi joka en koskaan kaihtanut tilaisuutta jakaa mielipiteeni tai tuohtumukseni asiasta kuin asiasta. Kirjoittelin valituskirjeitä naistenlehtien päätoimittajille ala-arvoisista jutuista valittaen ja muutenkin jaksoin räksyttää, syystä tai joskus jopa ihan huvin ja harjoituksen vuoksi.
Ajat ovat muuttuneet. Minusta on tullut pehmeä ja suvaitsevainen. Tai korkeintaan päivittelen (hassua miten tuo sana on muuttanut merkitystään näin internet-aikoina..) asioita señor Lopezille tai vain jupisen siitä itsekseni.
Mutta ei tänään. Tänään vanha kriitikko nosti nuokahtanutta päätään kun satuin pitkästä aikaa aukaisemaan telkkarin ja sieltä tuli Uutinen. Cbc siellä uutisoi että vauvojen tuttipulloista on löytynyt Vaarallista Ainetta joka pullosta liukenee nesteeseen ja sen mukana pienokaisen elimistöön. Haastateltiin Huolestunutta Äitiä joka ihmetteli miten voisi pikkuistaan suojella kun oikein Turvallisen Merkinkin pulloista tätä ainetta on löytynyt. Uutistenlukija kehoitteli vanhempia ehkä vaihtamaan tuttipullot, harkitsemaan jopa vanhanaikaisen lasipullon käyttöönottoa.
Ei siinä mitään. Hyvä kun tiedottavat. Mutta. Koko uutisessa ei kertaakaan mainittu että parhaan suojan lapsi saa, tältäkin uhalta, äidin rintamaidosta. Ei tarvitse pullojen kanssa leikkiä, ehkä satunnaisesti vaan. Ja tietysti kaikki muut hyödyt päälle. Mutta ei sanaakaan. Vaikka imetys on Kanadan terveydenhuollonkin yleisissä suosituksissa.
Siis tuohduin. Niin paljon että menin jo kirjoittamaan kommenttia cbc:lle. Ja vielä enemmän pöyristyin, koko nettisivuilla ei nimittäin ole palauteosoitetta! Tai olin varmaan niin pöyristynyt etten siksi sitä löytänyt. Katsotaan jos tuohtumus jatkuu huomiseen, ehkä yritän uudelleen... Tulipahan tänne vuodatettua.
***
I used to be the Angry Young Woman, the language police and the critique of all areas who never let pass an opportunity to give a piece of my mind. Days on end I wrote letters to the chief editors of women's magazines in order to let them know the low quality of their publications, or found other ways to let my opinion to be heard, with or without reason.
Times have changed. I have become soft. And tolerant. Or at least I keep my opinions to myself (or share it with señor Lopez the most). Or at least withhold the letters.
Until today. I turned on the TV and heard the news. It was a reportage by CBC telling about Dangerous Substance found in plastic baby bottles that awakened the sleeping critique in me. A Concerned Mother was interviewed, she wondered how she could ever protect her young one from the bad world, when one cannot even trust the Safe Brand. And the anchor advising all parents to go change the bottles to safe ones - even to use good old glass bottles.
And that's all OK. But. There was no mention whatsoever that there is another, easier, cheaper and safer way to feed one's child. Breastfeeding. No bottles needed, at least most of the time. But no mention. Even though breastfeeding is also recommended by Health Canada.
So... in kicks the rage and this Mama switches on the computer to leave a comment on the CBC website. But to even further frustration, on the site there's no place to leave comments. Or was it the blinding frustration that prevented me from finding it? If the Angry A-little-bit-older Woman holds on until tomorrow I might go back to find a way to leave my comment. Mañana.
Ajat ovat muuttuneet. Minusta on tullut pehmeä ja suvaitsevainen. Tai korkeintaan päivittelen (hassua miten tuo sana on muuttanut merkitystään näin internet-aikoina..) asioita señor Lopezille tai vain jupisen siitä itsekseni.
Mutta ei tänään. Tänään vanha kriitikko nosti nuokahtanutta päätään kun satuin pitkästä aikaa aukaisemaan telkkarin ja sieltä tuli Uutinen. Cbc siellä uutisoi että vauvojen tuttipulloista on löytynyt Vaarallista Ainetta joka pullosta liukenee nesteeseen ja sen mukana pienokaisen elimistöön. Haastateltiin Huolestunutta Äitiä joka ihmetteli miten voisi pikkuistaan suojella kun oikein Turvallisen Merkinkin pulloista tätä ainetta on löytynyt. Uutistenlukija kehoitteli vanhempia ehkä vaihtamaan tuttipullot, harkitsemaan jopa vanhanaikaisen lasipullon käyttöönottoa.
Ei siinä mitään. Hyvä kun tiedottavat. Mutta. Koko uutisessa ei kertaakaan mainittu että parhaan suojan lapsi saa, tältäkin uhalta, äidin rintamaidosta. Ei tarvitse pullojen kanssa leikkiä, ehkä satunnaisesti vaan. Ja tietysti kaikki muut hyödyt päälle. Mutta ei sanaakaan. Vaikka imetys on Kanadan terveydenhuollonkin yleisissä suosituksissa.
Siis tuohduin. Niin paljon että menin jo kirjoittamaan kommenttia cbc:lle. Ja vielä enemmän pöyristyin, koko nettisivuilla ei nimittäin ole palauteosoitetta! Tai olin varmaan niin pöyristynyt etten siksi sitä löytänyt. Katsotaan jos tuohtumus jatkuu huomiseen, ehkä yritän uudelleen... Tulipahan tänne vuodatettua.
***
I used to be the Angry Young Woman, the language police and the critique of all areas who never let pass an opportunity to give a piece of my mind. Days on end I wrote letters to the chief editors of women's magazines in order to let them know the low quality of their publications, or found other ways to let my opinion to be heard, with or without reason.
Times have changed. I have become soft. And tolerant. Or at least I keep my opinions to myself (or share it with señor Lopez the most). Or at least withhold the letters.
Until today. I turned on the TV and heard the news. It was a reportage by CBC telling about Dangerous Substance found in plastic baby bottles that awakened the sleeping critique in me. A Concerned Mother was interviewed, she wondered how she could ever protect her young one from the bad world, when one cannot even trust the Safe Brand. And the anchor advising all parents to go change the bottles to safe ones - even to use good old glass bottles.
And that's all OK. But. There was no mention whatsoever that there is another, easier, cheaper and safer way to feed one's child. Breastfeeding. No bottles needed, at least most of the time. But no mention. Even though breastfeeding is also recommended by Health Canada.
So... in kicks the rage and this Mama switches on the computer to leave a comment on the CBC website. But to even further frustration, on the site there's no place to leave comments. Or was it the blinding frustration that prevented me from finding it? If the Angry A-little-bit-older Woman holds on until tomorrow I might go back to find a way to leave my comment. Mañana.
Viime päivät on viiletetty tukka putkella ja kieli vyön alla pää kolmantena jalkana joten on nämä kirjottelut jääneet vähälle.
Taas kansalaisuusasiaa: pojastamme tuli eilen Suomenkin kansalainen, tai siis ainakin saimme kaikki viralliset paperit valmiiksi asian tiimoilta. Siinä kaavakkeessa kysyttiin lapsen äidinkieltä. Minä vastasin optimistisesti että suomi. Junior Lopez päästelee kyllä ääniä aika tavalla ja minä olen jo havaitsevinani yrityksiä sanoa ÄITI... saatamme olla siis tekemisissä huippulahjakkaan 4-kuukautisen kanssa tai yli-innokkaan äidin kanssa. Mutta räkä hänellä on kyllä poskella siihen malliin että taitaa olla hammas tulossa, sentään.
Ja matkustusasiaa. Olin kai niin innoissani lähdöstämme että edelliseen kirjoitukseen oli hiipinyt erhe. Lähtöpäivämme on siis 18. helmikuuta eli maanantai.
Huomasin muuten toisenkin erheen ja nyt muutin tämän blogin asetuksia niin että tähän voi jättää kommentteja muutkin kuin google-mailin omistavat. Ja toivottavasti jättävät!
***
I've been running around the last days like calzón de puta as would say senor Lopez, so has been a bit quiet on the blog side.
Citizen Lopez. Second time. This time it's Junior Lopez who became Finnish citizen yesterday. A bit less bells and whistles and no oaths this time. But they did ask his mother tongue on the form. Optimistically I wrote Finnish. Although obviously super intelligent, our 4-month-old hasn't spoken a word, yet. However, he's drooling to the extent that we're expecting the first tooth to show up any time soon.
By the way, I just realised that the comment settings were set so that you'd have to have a google-account to leave comments. This has been taken care of and now everybody can leave comments. Sorry about the inconvenience!
Taas kansalaisuusasiaa: pojastamme tuli eilen Suomenkin kansalainen, tai siis ainakin saimme kaikki viralliset paperit valmiiksi asian tiimoilta. Siinä kaavakkeessa kysyttiin lapsen äidinkieltä. Minä vastasin optimistisesti että suomi. Junior Lopez päästelee kyllä ääniä aika tavalla ja minä olen jo havaitsevinani yrityksiä sanoa ÄITI... saatamme olla siis tekemisissä huippulahjakkaan 4-kuukautisen kanssa tai yli-innokkaan äidin kanssa. Mutta räkä hänellä on kyllä poskella siihen malliin että taitaa olla hammas tulossa, sentään.
Ja matkustusasiaa. Olin kai niin innoissani lähdöstämme että edelliseen kirjoitukseen oli hiipinyt erhe. Lähtöpäivämme on siis 18. helmikuuta eli maanantai.
Huomasin muuten toisenkin erheen ja nyt muutin tämän blogin asetuksia niin että tähän voi jättää kommentteja muutkin kuin google-mailin omistavat. Ja toivottavasti jättävät!
***
I've been running around the last days like calzón de puta as would say senor Lopez, so has been a bit quiet on the blog side.
Citizen Lopez. Second time. This time it's Junior Lopez who became Finnish citizen yesterday. A bit less bells and whistles and no oaths this time. But they did ask his mother tongue on the form. Optimistically I wrote Finnish. Although obviously super intelligent, our 4-month-old hasn't spoken a word, yet. However, he's drooling to the extent that we're expecting the first tooth to show up any time soon.
By the way, I just realised that the comment settings were set so that you'd have to have a google-account to leave comments. This has been taken care of and now everybody can leave comments. Sorry about the inconvenience!
Tuesday, February 5, 2008
Lähtölaskenta - Countdown to the sun
Laskiastiistai sekä Runebergin päivä tulivat taas niin yllättäen että en taida tänäkään vuonna tehdä laskiaspullia tai runebergin torttuja... ja laskiasen laskut taitaa jäädä laskematta kun ulkona sataa vettä.
Saimme vihdoin hankittua liput Meksikoon. Lähtöpäivä on siirtynyt ja siirtynyt mutta nyt liput on hankittu ja pääsemme matkaan 17. helmikuuta. Meikä-äitiä jännittää alle viisikuisen vieminen koneeseen mutta emmehän ole ensimmäisiä jotka vauvan kanssa matkustavat. Perillä odottaa 2 kuukautta aurinkoa, anoppilaa ja leppoisaa oleilua.
***
We finally made our way to the travel agency and booked the tickets to Mexico. The date has shifted forward a couple of times but now, at last, we will leave winter behind on February 17th. Destination: 2 months of sun, sand and la suegra. I'm a bit nervous about flying with a less-than-5-month-old, but then we are not the first ones to do so, so I must trust that it will be fine. And I promised myself to get rid of my silly fear of flying by then....
Saimme vihdoin hankittua liput Meksikoon. Lähtöpäivä on siirtynyt ja siirtynyt mutta nyt liput on hankittu ja pääsemme matkaan 17. helmikuuta. Meikä-äitiä jännittää alle viisikuisen vieminen koneeseen mutta emmehän ole ensimmäisiä jotka vauvan kanssa matkustavat. Perillä odottaa 2 kuukautta aurinkoa, anoppilaa ja leppoisaa oleilua.
***
We finally made our way to the travel agency and booked the tickets to Mexico. The date has shifted forward a couple of times but now, at last, we will leave winter behind on February 17th. Destination: 2 months of sun, sand and la suegra. I'm a bit nervous about flying with a less-than-5-month-old, but then we are not the first ones to do so, so I must trust that it will be fine. And I promised myself to get rid of my silly fear of flying by then....
Saturday, February 2, 2008
Thought of the day - Päivän ajatus
I've said it before and I say it again.
There is nothing a man can do that can compare, even close, to giving birth to a baby. This is not to deny that most of the things men (and women, of course) do are great, in science and engineering and all the space travel and what not.
And maybe, just maybe, because men can't give birth, they do those things and go to war and commit silly dangerous acts like snowboarding on a mine field.
However, to give life, to have a person come out of your body, what can top that? It's the most ultimate hard core science fiction, only that it's not fiction...
At this very moment, six of my good friends are pregnant. I wish you luck, girls, and to all the other women in the world who are about to experience the best that life can offer!
***
Saatan toistaa itseäni mutta sanon vielä kerran: maailmassa ei ole mitään mitä mies voi saada aikaan mitä voisi verrata synnyttämiseen. En yritä vähätellä miesten (ja naisten) saavutuksia, avaruusmatkailuja ja vaikka mitä mistä koko ihmiskunta on hyötynyt. Ja ehkä siksi miehille ei mikään riitäkään, he haluavat sotia ja tehdä kaikkea älytöntä kuten vaikka lumilautailla miinakentällä - siis koska on yksi asia joka on heille mahdoton, yksi maailman paras ja hurjin ja oudoin mikä voi olla eli tuntea ja nähdä että uusi ihminen tulee omasta ruumiista ulos!
Kuusi ystävääni on tällä hetkellä raskaana, onnea siis heille ja kaikille muille maailman naisille jotka odottavat tätä elämänmullistavaa tapahtumaa!
There is nothing a man can do that can compare, even close, to giving birth to a baby. This is not to deny that most of the things men (and women, of course) do are great, in science and engineering and all the space travel and what not.
And maybe, just maybe, because men can't give birth, they do those things and go to war and commit silly dangerous acts like snowboarding on a mine field.
However, to give life, to have a person come out of your body, what can top that? It's the most ultimate hard core science fiction, only that it's not fiction...
At this very moment, six of my good friends are pregnant. I wish you luck, girls, and to all the other women in the world who are about to experience the best that life can offer!
***
Saatan toistaa itseäni mutta sanon vielä kerran: maailmassa ei ole mitään mitä mies voi saada aikaan mitä voisi verrata synnyttämiseen. En yritä vähätellä miesten (ja naisten) saavutuksia, avaruusmatkailuja ja vaikka mitä mistä koko ihmiskunta on hyötynyt. Ja ehkä siksi miehille ei mikään riitäkään, he haluavat sotia ja tehdä kaikkea älytöntä kuten vaikka lumilautailla miinakentällä - siis koska on yksi asia joka on heille mahdoton, yksi maailman paras ja hurjin ja oudoin mikä voi olla eli tuntea ja nähdä että uusi ihminen tulee omasta ruumiista ulos!
Kuusi ystävääni on tällä hetkellä raskaana, onnea siis heille ja kaikille muille maailman naisille jotka odottavat tätä elämänmullistavaa tapahtumaa!
Friday, February 1, 2008
Ô Canada!
Tästä päivästä lähtien allekirjoittanut on tämän perheen ainoa ei-kanadalainen.
Señor Lopez kävi tänään vannomassa uskollisuutta kuningattarelle ja hänen seuraajilleen noin parinsadan muun "uuden kanadalaisen" kanssa. Pettymykseksemme Elisabet ei ollutkaan paikalla vaan seremonian suoritti tuomaritar, joka kehotti kaikkia valanvannojia ottamaan valan tosissaan. Muistutus siitä että siirtomaassa ollaan ja itsenäisyys on varsin suhteellinen käsite. Ellen aivan väärässä ole, kuningattarelle uskollisuuden vannominen taitaa olla vapaaehtoista saarivaltakunnassa. Täällä se on pakko jos halajaa kanadalaiseksi. Miettikää sitä.
Kanada! Turvallinen, kylmä, tylsä ja rikas maa, tapasin aina ennen ajatella, sellainen paikka josta kuulee vaan positiivisia asioita mutta jonne ei milloinkaan tulisi mieleen edes matkustaa. Vähän niinkuin Ruotsi.
Ja ihan kuin aksenttina o:n päällä, poistuimme seremoniasta talven neljänteen lumimyrskyyn.
***
From today on, I am the only non-Canadian in this family. Señor Lopez swore allegiance to the queen and her successors today in a ceremony with other two hundred 'new Canadians' (from 31 different countries). To our utter disappointment Liz didn't show up. The ceremony was conducted by a judge who urged all those taking the oath to do it seriously. A reminder that we truly are in a colony and that independence can be relative. If I'm not totally wrong (correct me) in the UK itself, the candidates can choose whether to pledge or not in the same situation. Here it's a must if you want to be a citizen. Think about it in its absurdity.
O Canada! The land so rich but cold, safe but dull. That's how I used to think. A place about which you always heard only good things, but where you'd never want to travel to. A little bit like Sweden. (Ursäkta mig..)
And as sugar on top, as we left the premises, the 4th snow storm of this winter was just beginning...
Señor Lopez kävi tänään vannomassa uskollisuutta kuningattarelle ja hänen seuraajilleen noin parinsadan muun "uuden kanadalaisen" kanssa. Pettymykseksemme Elisabet ei ollutkaan paikalla vaan seremonian suoritti tuomaritar, joka kehotti kaikkia valanvannojia ottamaan valan tosissaan. Muistutus siitä että siirtomaassa ollaan ja itsenäisyys on varsin suhteellinen käsite. Ellen aivan väärässä ole, kuningattarelle uskollisuuden vannominen taitaa olla vapaaehtoista saarivaltakunnassa. Täällä se on pakko jos halajaa kanadalaiseksi. Miettikää sitä.
Kanada! Turvallinen, kylmä, tylsä ja rikas maa, tapasin aina ennen ajatella, sellainen paikka josta kuulee vaan positiivisia asioita mutta jonne ei milloinkaan tulisi mieleen edes matkustaa. Vähän niinkuin Ruotsi.
Ja ihan kuin aksenttina o:n päällä, poistuimme seremoniasta talven neljänteen lumimyrskyyn.
***
From today on, I am the only non-Canadian in this family. Señor Lopez swore allegiance to the queen and her successors today in a ceremony with other two hundred 'new Canadians' (from 31 different countries). To our utter disappointment Liz didn't show up. The ceremony was conducted by a judge who urged all those taking the oath to do it seriously. A reminder that we truly are in a colony and that independence can be relative. If I'm not totally wrong (correct me) in the UK itself, the candidates can choose whether to pledge or not in the same situation. Here it's a must if you want to be a citizen. Think about it in its absurdity.
O Canada! The land so rich but cold, safe but dull. That's how I used to think. A place about which you always heard only good things, but where you'd never want to travel to. A little bit like Sweden. (Ursäkta mig..)
And as sugar on top, as we left the premises, the 4th snow storm of this winter was just beginning...
Subscribe to:
Posts (Atom)