Corner-free Environment - Nurkaton Ympäristö

I made a shocking discovery: our apartment has no corners.

Bebecito is approaching the Terrible Two's and the desperate parents are eager to set some limits, well, to the obvious: NO to digging garbage, NO to climbing the bookshelf, NO to playing with toilet water, NO to touching hot stove. The most used and efficient approach seems to be the Time Out method: when behaving badly the child is taken to a designated corner for the appropriate duration to his age (which in our case would be up to one minute). After the punishment the parent hugs the child showing that he still is loved and that it is not about himself but about his behaviour. Makes sense.

Happy that there is proven method I started with the discipline, but soon discovered that there are no corners to use in our place. How is this possible. Very simple. Like so many other Montrealers, we live in a flat designed after a train wagon. One room after another leading from the back balcony, through the rear car (Bebecito's room), through the dining car, the train toilet (well, at least this is not moving), sleeping car and finally to the saloon car and front balcony. Each room has a door in each end and if there is any space around it is sure to have been filled with furniture a long ago.

True, the Time Out method can obviously be used with another spot designated to the discipline (yet to be determined in this case), and who knows maybe growing up corner-free can be good to one's development.
***
Tein järkyttävän havainnon: kodissamme ei ole nurkkia.

Onni on lähestymässä uhmaikää ja epätoivoiset vanhemmat yrittävät laittaa rajoja: EI saa tonkia roskista, EI saa kiivetä kirjahyllyyn, EI saa lorkkia vessanpönttöä, EI saa koskea kuumaan uuniin. Siis ne tavalliset. Olen ymmärtänyt että ns. Time Out metodi olisi tehokas ja hyvin yleinen: Kun lapsi tekee jotain ei toivottua hänet viedään ennalta määrättyyn nurkkaan ajaksi joka on sovelias hänen iälleen (meidän tapauksessamme alle minuutiksi). Sen jälkeen halataan että hän tuntee itsensä vieläkin halutuksi ja ymmärtää että rangaistuksessa on kysymys käytöksen korjaamisesta eikä lapsessa itsessä ole vikaa. Kuulostaa yksinkertaiselta.

Ennen kuin pääsin alkua pitemmälle huomasin ettei meillä ole asiaan soveliasta nurkkaa. Miten se on mahdollista? Hyvin helposti: kuten niin monet muutkin montrealilaiset me asumme huoneistossa joka muistuttaa hyvin paljon junaa. Juna alkaa takaparvekkeelta. Sitten vuorossa perävaunu, siis Onnin huone, sen jälkeen hyvässä järjestyksessä ravintolavaunu, junan vessa, makuuvaunu ja lopuksi salonkivaunu ja etuparveke. Joka huoneessa on ovi kummassakin päässä ja se mitä on oven ympärillä (missä siis normaalisti sijaitsisivat nurkat) on jo aikaa sitten peitetty huonekaluilla.

Totta kyllä että Time Out metodia voi tietenkin käyttää ilman nurkkia, kunhan on määritelty sopiva paikka rangaistuksen täytäntöönpanoon - jota ei siis meillä vielä ole löydetty - ja kukapa tietää, ehkä lapsen kehitykselle on hyväksikin kasvaa nurkattomassa ympäristössä.