Jäätelökesä - The Finnish summer is short but sweet

Minusta on tullut oikea jäätelösyöppö, makeiskatti ja pullarosvo kotikonnuillani. Ahdan itseeni surutta karkkipussin päivässä ja jäätelökioskia on mahdoton ohittaa pysähtymättä. Kahvipöydässä otan kursailematta kaikkia antimia, parhaita toisen jos kolmannenkin kerran. Minulla ei ole aikomustakaan hillitä itseäni, vaikka käytökseni välillä saattaisi buliimisen kulkukoirankin häpeään.

Suomessa on maailman parhaat makeiset, jätskit ja kahvileivät, empiiristen tutkimusteni mukaan. Kaikki on sopivan makeaa, ei liian sokerista, ja valinnanvaraa löytyy. Suolaista salmiakkia, sinistä suklaata jossa on hiven tummaa, pullaa jossa maistuu enemmän kardemumma kuin sokeri. Kylään mennessä muualla saa kahvin seuraksi ehkä maitoa tai kaupan keksejä, jälkiruuaksi juustokakkua jos hyvin käy - seitsemän sortin kotileivonnaiset ovat ainakin minun ikäpolvessani tuntematon käsite. Ehkä hyvä onkin, nyt kun makeanhimo yllättää ainoastaan näin Suomen reissulla.

Ennen aikaan, siis silloin kauan sitten kun minäkin Suomessa asuin, kevääntulon varma merkki oli uusien jäätelötuuttien ja -tikkujen ilmestyminen kauppoihin. Uutuudet oli aivan pakko testata ja myöhemmin kesällä palattiin sitten vanhojen suosikkien pariin. Mikään ei ole muuttunut, ei omassa eikä jäätelönvalmistajien käyttäytymisessä. Kolmen vuoden aikana uutuuksia on kertynyt aika paljon ja vielä on monta maistelematta huolimatta allekirjoittaneen antaumuksellisesta paneutumisesta asiaan. Karkkien suhteen tuntuu olevan sama suuntaus; ilokseni olen havainnut että makeisvalmistajat ovat entistä ennakkoluulottomampia keksiessään mitä mainioimpia laku-, salmiakki- ja suklaayhdistelmiä.

Kesän loputtua yksihenkilöinen makuraatinne sitten listaa parhaat uutuudet sekä jätski- että karkkirintamalla.

¤¤¤
Finland has world's best ice creams, sweets and pastries, according to my empiric studies. During the last short, unusually cold summer weeks, I have become a slave to the aching of my sweet tooth. I consume scary amounts of sweets every day, walking past an ice cream van is impossible (and there is one at every street corner) and my behaviour at the coffee table would put even a bulimic street dog into shame. (For those not so familiar with coffee customs in Finland: a good host offers with coffee at least three different pastries and cookies, preferably home-made.)

Compared to other countries, the sweet stuff in Finland tastes less sugary. Ice cream actually tastes cream more than sugar, and there is a hint of salt in everything from chocolate to cinnamon rolls. Well, I may be bias, but the distance works well for me: I never get this kind of cravings outside Finland.

Weather being somewhat unpredictable, the best wayt to tell summer has come is the new ice cream varieties in shops and kiosks. One has to test every single new lolly and cone, and after the task is done, one can safely go back to the old favourites for the rest of the summer. Now, of course, there are the newbies from the last three years, which means serious ice cream sessions for yours truly. The same goes with the candy sector. I have already come by several interesting combinations of chocolate and licorice...

At the end of the trip I will list the best and worst of the sweet tour.